lähin tiistaina iisalmeen kaverin luokse.
käytiin autokoululla tekemässä harjotuskirjalliset ja istuttiin kaupungilla jäätelöitä syöden ja valvottiin myöhään ja naurettiin ja pidettiin hauskaa.
semmosta tavallista, mitä nyt me ylensäkkin tehdään.
ja nyt on oikeen KESÄLOMAKIN.
mä jäin vielä viikonlopuksikin, vaikka mietin kyllä että menisinkö jo kotiin, mutta eihän sitä vielä jaksanut kuitenkaan.
ehkä mun olis pitänyt lähtee, mutta onko tosiaan se sitten onni,
jos ei tietäis paremmasta tai sais tuntea semmosia tunteita, joita todellaki voi kuvata esim. sanalla onni.


mä kertoisin mielelläni koko jutun, mutta pakko vähän karsia semmosia juttuja pois, mitkä mun pitää kertoo ensiksi tietyille henkilöille ihan kasvotusten.
koska jotkut ei tykkäis jo ne vaan lukis mun blogista että aijjaa, tässäkö sitä nyt mennään.
tai jotai. ei pitäis kirjottaa mitään siitä viikonlopusta, oikeesti. mutta selitän nyt jotai kuitenkin.


niin, se viikonloppu, 6.-8.6.2008.

siitä olis kerrottavaa  niin paljo ettei mulla riittäis yks päivä niitä juttuja kirjotellessa.
mutta mun on vaan pakko kirjottaa jotain koska oon niin sekasin että näitä ajatuksia on pakko purkaa jonnekkin.
joidenkin ihmisten kans sujuu vaan paremmin ku toisten.
ku joidenkin ihmisten välillä vaan on sitä jotain.
silleen, että sen tuntee ja tietää ilman että sitä ei sanoiskaan.
mulla tuli valvottua viikonloppuna aika paljo ja oon vähän väsyny.
siks selitän ehkä vähä mitä sattuu.
sorry.

yks viisas ihminen puhu viikonloppuna rakkaudesta, pettämisestä ja tunteista.
oon jääny vähän miettimään että mitä mä tahon elämältäni.
pelottaa ihan miten sitä voikin olla näin sekasin.
 
kun me sillon milkan kanssa sunnuntai-yönä ajeltiin takasin kotiin, niin satoi vettä.
ensimmäistä kertaa koko viikkoon. just sillon kun me lähettiin iisalmesta pois, se vesisade alkoi.
ja pelloilla oli sumua. oli kaunista.
ja sitten kotona mä luin demi-lehteä. siellä oli semmonen juttu nimeltä "ole onnellinen nyt" ja sivun reunassa oli pätkä varmaan jostain biisitä. sen nimi oli "odota kun rutistan sua":

"odota kun rutistan sua
niin kiire ei voi olla
odota kun suutelen sua
niin kiire ei voi olla.
Ei onni ole vaikeaa."

ja mä ihan järkytyin miten tekstit tuntui suorastaan puhuvan mulle, niin monet radiosta kuuluvat biisitkin tuntui kertovan suoraan mun elämästä ja tästä tilanteesta.
oli pakko sitten vaan maata sängyllä ja miettiä.
en kyl päässy mihinkään lopputulokseen vaikka mietinkin pääni puhki,
mutta katoin vaan taas sitä lehtee ja luin sitä otsikkoo niin kauan
että se lause juuttui mun päähän,
ja tajusin sen sitten tosi kirkkaana ja selvänä.
siitä oli hyvä ottaa vähän suuntaa.
ja vaikka oonkin vielä ihan tosi sekaisin, kokoajan vaan tunnun itseasiassa olevan enemmän sekoamassa, niin piti silti hymyillä vähän ja olla vaan. Ole onnellinen nyt.