27.-29.6.2008
oli aika fiilis-viikonloppu<3
oli hienoo.

sitte yhtäkkii elämä taas heittää jonnekkin tyyliin pyörremyrskyn keskelle,
mut semmosissa jutuissa on se hyvä puoli, että jälkeenpäin on
huippu helpottunut olo.
ja kaikki tuntuu silleen ihanan rauhalliselta,
kun ei kokoajan tarvii pelätä hajooko talo kasaan tai
että kaatuuko joku puu niskaan tai mitä ikinä nyt
pahojen pyörremyrskyjen aikana voi tapahtuu.

sitä vaan istuu sit hiljaa ja miettii että
selvisinpäs.
...mut sit mä mietin, että entä jos
myrsky on rikkonu jotai, mitä ei voi korjata.

oli pakko hiljentää kaikki ajatukset kuitenkin.
mulla lähtee jo muutenkin hiukset päästä
kun stressaan ja murehdin niin paljon.
en mä pysty koko maailmaa pelastamaan, hitto vie.
jos joskus mä ajattelen vain ihan itteeni (ihan tosi!)
ja koitan pelastaa itteni sillätavalla sekoamiselta.
mä nimittäin oon jo ihan se-ko-a-mis-pis-tees-sä.

oli PAKKO tehdä vaikeita valintoja.

mutta niitä helpotti se että päätin
tehä omaksi parhaaksi asiat.
oho, olispa pitänyt joskus kokeilla jo aikasemmin.

nyt tahon miettiä yksin kaikkee juttuja.
mä en jaksa jos mulla on velvotteita ihan hillittömästi.
onneks en hommannut kesätöitä.
mä en pysty olemaan muille mieliksi jos en oo itelleni mieliksi.

jos mä valehtelen itselleni,
mä valehtelen myös muille.
sen takia mun pitää lopettaa itselleni valehtelu.
mun pitää lopettaa todellisuuden pakoilu.
mun pitää ottaa kiinni nyt elämästä.
sulkeudun yksin huoneeseeni.